Kaikkea kananmunista

Kananmunankuoria kanojen nokittaviksi.

Kesäkanoista tuli siis ympärivuotisia. Talvi sujui ihan mukavasti. Tuntui että kanat sopeutuivat lopulta ihan hyvin talvikoppiin. Ja onneksi oli aika
leuto talvi näillä huudeilla, joten patteriakaan ei tarvinnut kovasti kopissa kärventää ja vesi pysyi sulana. Muninta jatkui talven yli säännöllisenä (joka päivä viisi munaa) ja kanat pysyivät hyvässä kunnossa. Kevään koittaessa tuli ihan voittajafiilis!

Kukkapenkin kuopsuttelu on kanojen lempipuuhaa.

Kananmunia on yritetty hyödyntää mahdollisimman paljon, ja tässä vaiheessa mietinkin itseni haastamista munien käytön suhteen. Ja tähän blogin suuntakin kääntyy. Ihan mitään ruokablogia en aio tästä tehdä, mutta haastan itseni kokeilemaan kananmunista muutakin kuin paistettua tai keitettyä kananmunaa.

Uteliaisuus voitti!

Kesäkanoista talvikanoiksi

Blogikirjoittelu jäi talveksi tauolle. Ajattelin syyksi ajanpuutteen, mutta lopulta päädyin siihen, että blogista puuttui kehittymisen suunta. Alkuun olin niin tohkeissani, että on mukavaa ja helppoa kirjoittaa kesäkanoista, mutta kesän kuluessa tajusin, että alkuhuuman jälkeen, eihän niistä ole oikeasti päivittäin mitään uutta kirjoitettavaa, tai edes viikottain. Niinpä jätin sen tauolle, jätin sikseen.

Nyt ajattelin kuitenkin herätellä tätä uudestaan, koska rakastan kirjoittamista ja kuvaamista.

Lopuksi julkaisen keskeneräisen jutun raakileen viime syksyltä, jotta selviää miten homma eteni kesäkanojen kanssa. Eli kanat todella jäivät meille ja selvisivät ehjinä talven yli :-)

Syksy 2016:

Ensimmäiset miinusmerkkiset aamut on nyt eletty ja koettu. Kanat eivät näytä olevan moksiskaan parin plusasteen lämpötilasta, mutta kohtuuden nimissä olemme siirtäneet ne eristettyyn koppiin.

Lopulta päädyimme ostovarastoon, joka löytyi ihan kohtuu hinnalla ja suht nopealla aikataululla. Seinät eristettiin ja levytettiin. Ilmanvaihto hoituu räppänöiden ja pienen tuulettimen avulla. Lisälämpöä saadaan sähköpatterilla ja valoa kanoille antaa 40w luonnonvaloa mukaileva troikkalamppu.  

S niin kuin syyskuu

Tunnelmia tästä vuodenajasta. Elokuusta, syyskuusta, loppukesästä ja satokaudesta. Kotimaisen ruuan alkuperästä, pelloista, viljelystä, puhtaasta luonnosta. Ei tarvitse kuin astua ulos ovesta, niin voi aistia että eletään loppukesää. Satokausi on siinä vaiheessa, että satoa voi niittää. Tässä tunnelmia tästä ajasta.

Kaurapellolla ja kaurapellosta.

Myös kanat huomioitiin tässä kohtaa. Talven pehkuja kerättiin puintijäämistä talteen. Samoin niputettiin kauraa lyhteiksi tai oikeastaan lyhteiden irvikuviksi, sillä me kasattiin vain nippuihin niitettyä kauraa ja vedettiin nippusiteillä kiinni. Ei niin kaunista, mutta kuten lapsillekkin sanoin, niin ei näitä myyntiin ollut tarkoituskaan laittaa..

Mini-kauralyhteen kimpussa

Olen selkeästi syksyn lapsi, ei pelkästään siksi, että olen syntynyt syksyllä, vaan tykkään tästä vuodenajasta; Syyssateista, värikkäistä lehdistä, aamusumuista, pimenevistä illoista ja siitä loppukesän haikeudesta, kun uudet haasteet, toiveet ja tavoitteet ovat taas edessä päin. Kai sen yhdistää jotenkin koulumaailmaa, kun lomat loppuu ja arki alkaa. Loppuun vielä kuva-arvoitus, etsi kuvasta viisi kanaa.

Syksy saapuu

Syksy saapuu. Joinakin aamuina on ollut jo alle 10 astetta lämmintä ja ajatukset ovat tulevassa syksyssä ja talvessa kesäkanojen suhteen.

Ollaan mietitty että pidetäänkö me kanat talven yli vai yritetäänkö sittenkin etsiä leideille joku talvehtimispaikka toisaalta. Kaikki täytyy miettiä loppuun asti ja tosissaan. Miten me suoriuduttaisiin jatkuvasta ympärivuotisesta hoidosta ja huolenpitosta? Ja tärkeinpänä tietysti, että missä ne majoitettaisiin talven yli. Nykytarha oli suunniteltu vain kesäkanoille. Siinä leidit tarkenevat vielä tovin. Vaikkakin jostain luin, että kanat pärjäisivät -5 asteeseen asti. Olen katsellut valmiita talvikanaloita innoissani, mutta homma tyrehtyy joko pitkään toimitusaikaan tai yli budjetin olevaan hintaan. Ja toisaalta jaksan salaa mielessäni uskoa siihen, että osaisimme värkätä jonkinlaisen kodin heille itse, ns. pitkästä tavarasta. Niistä suunnitelmista ja kuvioista sitten myöhemmin lisää. Vaikkakin aika käy vähiin. Syksyn koleus kun hiipii kuin varkain.

Mistäs muuta. No kananmunia on pakkailtu ahkerasti vanhoihin munakennoihin. Vapaiden kotikanojen munia ovat saaneet maistaa niin tutut kuin vähän vieraammatkin. Viisi kananmunaa päivässä, 365 päivää vuodessa jne. eli kyllä niitä nyt riittää. Täytyy olla kekseliäs jotta saa hyödynnettyä niitä mahdollisimman monipuolisesti ja paljon, esim pannaria on meillä tarjolla aikaisempaan verrattuna huomattavasti useammin.

Myös kanat ovat saaneet tutustua syksyn antimiin kesäkurpitsojen, kurkkujen, marjojen ja viimeisimpänä omenoiden muodossa. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää.

Olisi ilmoitusluontoista asiaa

Kanojen kuulumisista olisi mukava kertoa aina jotain mehukasta ja erityistä. Mutta oikeasti kanat touhuilevat joka päivä aika samanlaista;  ruokailua, kuopsutusta, orrella torkkumista ja tietysti munimista.

Muniminen onkin varmaan se niiden kovin ponnistus päivässä. Sen ilmoittamisesta onkin tullut tärkeä ja äänekäs rituaali. Eräs aamu klo 4.45 heräsimme molemmat (aikuiset) äänekkääseen kotkotukseen tai oikeastaan kutsuisin sitä kaakatukseksi. Muutaman minuutin se jatkoi mekastusta, jonka jälkeen rauhoittui. En juossut yöpaidassa katsomaan onko muna ilmestynyt pesään, mutta villi veikkaus asiasta minulla oli.

"olisi ilmoitusluontoista asiaa"

2/5 osaa päivän kananmunista

Oikeastaan yksi kanoista,"keke", omaa erinomaiset laulun lahjat ja haluaa toisinaan ilmoittaa itsestään jo, kukon tavoin, hyvin varhain aamusta. Kukosta puheen ollen; saimme muuten mahdollisuuden ottaa kanojen kaveriksi kukon, mutta ihan loppumetreillä päätimme olla ottamatta, ja tuona eräänä aamuna ajattelin, että onneksi emme ottaneet 😊. Ehkä kanat kokisivat kukon turvana, mutta ehkä viisi kanaa yhdelle kukolle tai oikeastaan yksi kukko viidelle kanalle on liikaa... Kukko jäi siis tällä kertaa hankkimatta. Muutamaa lisäkanaa tosin harkitsimme jossakin vaiheessa ihan tosissaan, mutta senkin peruimme viime metreillä. Kun kuuntelin tarinoita siitä miten vanhat kanat saattavat nokkia uusia ihan loppuun asti. Sellaista murhetragediaa en lasten silmille (omille silmille) soisi - tieten tahtoen. Toistaiseksi mennään tällä kokoonpanolla kohti syksyä.

Pohdintaa tarvikkeista

Leidit rikkaruohojen kimpussa

Lupasin palata aiheeseen kanojen tarvikkeiden tiimoilta. Olimme jo ennen kanojen saapumista hankkineet niille ruokinta ja juoma-astiat, kananrehut, heinää, turvetta yms. Täysin turhaksi havaitsin jo kanoja hakiessani juoma-astian. Kanafarmari esitteli siellä paikan päällä yhden vaihtoehdon veden tarjoamiseen, ja pidin sitä fiksunpana ratkaisuna juoma-automaattiin verrattuna - ainakin tässä vaiheessa... Eli yksinkertaisesti 10 litran ämpäri.

Ensiksi hankittu juoma-astia (valkoinen)

Uusi juoma-ratkaisu

Siitä kanat ylettyvät juomaan hyvin ja vesi pysyy puhtaana kun kuopsutukset eivät lennä sinne niin helposti. Kanafarmarilta saimme myös ruokinta-automaatin asennukseen hyvän vinkin, eli narulla kattoon roikkumaan sopivalle etäisyydelle maasta niin kanat ylettävät hyvin siitä ruokailemaan ja astia/ruoka pysyy puhtaampana.

Kanat ruokailemassa

Siinä vaiheessa kun kanojen muninta oli lähtenyt tosissaan käyntiin ja rehua alkoi kulua päivässä ihan kiitettävästi totesimme, että meidän hankkima ruoka-automaatti oli tilavuudeltaan ihan liian pieni ( 1,5 kg ). Päätimme hankkia isomman automaatin ( 3,5kg ) rehulle, jotta täydennystä ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Alla kuva vertailun vuoksi.

Muuten kaikki kanojen kanssa sujuu. Heinittynyt kanatarha on koluttu viimeistäkin vihreää kortta myöden ja kanoilla on aina kova hinku päästä muualle pihaan tepastelemaan ja kuopsuttelemaan. Rehun lisäksi kauran jyvät maistuvat, samoten "kortteet" (nuo pienet kuusen näköiset heinäkasvit). Myös rikkaruohot ja keitetyt perunankuoret kelpaavat. Kompostiin ei enää juurikaan mene kuin kahvinporot! Mitään pilaantunutta ei kanoille kuitenkaan tarjoilla, siitä olen ollut tarkka.

Mustikka-ajan kunniaksi; mustikkahetki

Äiti, täällä on munia!

Ajattelin, että lomalla on aikaa kirjoitella ja kirjata kokemuksia tähän blogiin, mutta aika on hurahtanut niin nopeasti ettei ihan reaaliajassa nyt mennä tämän osalta ☺

Juhannusviikon maanantaina kanat yllättivät meidät iloisesti, kun saimme ensimmäiset kananmunat. Kanat olivat sellaista poikuetta, että niiden muninta alkaisi todennäköisesti juhannuksena tai sen jälkeen, joten olimme vallan yllättyneitä kun vanhin poika teki löydön kanatarhan kulmasta, heinien lomasta, hyvissä ajoin ennen juhannusta. Kanojen jemmasta löytyi kuusi pientä, ruskeaa munaa. Löydöstä tuli ihan mahtava fiilis, koska sen myötä tuli tunne, että kanat olivat varmasti vähintäänkin tyytyväisiä elämään meidän (kokemattomien kananhoitajien) nurkissa ja hoidossa...

Kananmunien määrästä loogisesti 😉 päättelimme, että munat on munittu kahdessa erässä, ja että kolme kanaa varmaankin olisi aloittanut tässä vaiheessa muninnan. Siirsimme munien alla olevat heinät kanakoppiin, tavoitteena että kanat munisivat jatkossa sinne. Ja näin itseasiassa tapahtuikin. Leidit tajusivat heti mikä on homman nimi.

Ensimmäiset munat

Kananeidit palkittiin ensimmäisistä munista vesimelonilla.

Seuraavien päivien ajan munia löytyi kopista, yleensä aamupäivästä, vaihtelevasti kolme tai neljä. Juhannuksen jälkeen, kesä-heinäkuun vaihteessa löytyi lopulta ne kaikki viisi munaa, eli yksi kanoista aloitti muninnan muita selkeästi myöhemmin. Eipä sillä niin väliä, kanoilta saatavat kananmunat ovat mielestäni vain bonusta niiden pidossa. Jos olisimme ottaneet kanat pelkästään munien takia, niin melkoisen kalliiksi olisivat munat tulleet. Sillä summalla, jonka olemme käyttäneet kanatarhaan, tarvikkeisiin ja kanoihin, olisimme ostaneet virikekananmunia kaupasta varmaan kymmenen vuoden tarpeisiin. Eli ensisijassa kanat hankittiin lemmikeiksi ja munat ovat vain bonusta!

Tässä vaiheessa kesää muninta on säännöllistynyt ja kaikki viisi kanaa munivat päivittäin, eli 5 munaa per päivä. Se riittää hyvin meidän tarpeisiin ja itseasiassa olen saanut antaa niitä tutuillekkin jo maisteltaviksi.

Kanat ovat tulleet tosi kesyiksi ja niistä on tullut lapsille tosi tärkeitä - erityisesti nuorimmalle, joka muutenkin on tosi eläinrakas. Suunnitelmat talven varalle on jo käynnissä, mutta palataan niihin myöhemmin sitten. Nyt nautitaan vielä Suomen kesästä!

Kanat saapuvat

Vihdoin tuli se päivä, tai oikeastaan ilta, jolloin saimme hakea kanat kotiin, 1.6.2016. Lopulta kanat löytyivät Kymenlaakson alueelta. 5 kpl  Hy-Line Brown rotuisia, ruskeita, juhannuksena munintansa aloittavia kanasia saivat uuden kodin meiltä. Juuri ennen lasten kesäloman alkua, kuten oli luvattu.

Kanat matkasivat uuteen kotiin pahvilaatikossa, jossa ilmanvaihto oli varmistettu useilla rei'illä. Kotiutuminen alkoi uteliaasti ihmetellen ja matkan unesta heräillen. Touhuilua kanojen kanssa riitti. Melko pian huomasimme mitkä hankinnat olivat turhia ja toisaalta myös mitkä asiat olisi voinut tehdä ns. toisella tapaa. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Lapset huomasivat kanojen erot heti ja kuumeisesti alkoivat miettiä kanoille nimiä. Lopulta kanat ristittiin; kinuski, toffee, keke, tipu ja urosbeibe... juu, kyllä, tämmöisillä nimillä kanoja jatkossa kutsutaan.

Kanojen kasvattajalta saimme hyvät ohjeet kanojen käsittelyyn ja pikaisen kertauksen siihen, että mistä nyt olikaan kyse kesäkanojen pidossa. Myös tuleva talvi käytiin kasvattajan kanssa läpi, eli että olimmeko jo miettineet mitä teemme kanoille syksyn kääntyessä talveksi. Ihan miettimisen arvoista, itse asiassa jo siinä vaiheessa, kun kesäkanoja alkaa harkitsemaan.

Arki kanojen kanssa on alkanut tosi hyvin. Itse asiassa yllättävän luonnollisesti kanat sulautuivat meidän arkeen ja pihamiljööseen. Ihan kuin ne olisivat olleet meillä aina. Mielestäni se on hyvä merkki se.

Kanala valmiiksi

Kanala valmistui ajoissa, toukokuun lopulla, juuri ennen kanojen tuloa. Kanavarauksemme oli tehty niin, että kanat oli haettavissa heti kesäkuun alussa.

Vanha koiratarha oli lopulta tosi näppärä muuttaa uuteen käyttötarkoitukseen. Koko tarha verkotettiin kanaverkolla ja yhteen kulmaan laitettiin peltikatto.

Kanoille hankittiin pienehkö kanakoppi, jossa olivat omat munintapaikat kanoille. Koppi oli tilaustavaraa, joten sen saapumista saimme odotella noin pari viikkoa. Lisäksi hankittiin ruokinta-automaatti ja vesiastia, pari säkkiä turvetta ja paali heinää näin aluksi. Ja tietysti kananrehua ja kalkkivalmistetta munankuoren kovittamiseksi. Lapset nikkaroivat kanoille orret vanhoista heinäseipäistä ja turpeelle kaivettiin kuoppa kylpemistä varten.

Mukavaa yhdessä puuhastelua ja odottamisen iloa!

Valmistelua ja nikkarointia

Kun päätös kesäkanojen hankkimisesta oli tehty, aloimme googlettamaan mistä ja millaisia kotkottajia olisi saatavilla. Toiveissa oli löytää peruskanoja ja sijainti saisi olla melko lyhyen ajomatkan päässä meiltä.

Tarkoituksena oli hankkia kanat vastuuntuntoisesta kanalasta ja terveistä lähtökohdista. Kun varaus viidestä kanasta oli vihdoin tehty, aloimme toteuttamaan itse kanalaa. Jälleen oli google avuksi kun mietimme millaisen kanalasta tekisimme ja millainen sen tarvitsisi olla. Alkuun tilasimme pari rullaa kanaverkkoa ja kanakopin. Niistä pääsisimme alkuun.

Lisäksi ilmoitimme itsemme kananpitäjiksi viranomaisille ja kävimme pikaisen oppimäärän kananpitäjän velvollisuuksista (Evira). 

Kanat kesäksi kotiin

Jo muutaman kesän olen haaveillut ja höpöttänyt aiheesta kesäkanat. Nyt ajatus on päätetty viedä käytännöntasolle ja oikeasti toteuttaa tämä haave. 

Periaatteessa elämän puitteet meillä tukevat projektia jo luonnostaan; asumme maaseudulla, pihan nurkassa vanha koiratarha ikään kuin jo kutsuu uusia asukkeja, myös omia viljoja on isäntä viljellyt jo tovin...

Tarkoituksena on kirjata tunnelmia, kokemuksia ja oivalluksia tähän blogiin. Toteuttaa haaveita ja unelmoida lisää.  Ajattelin tuoda tähän myös muitakin teemoja ja katsoa millaiseksi se lopulta muokkautuu. 

Intohimona minulla on kirjoittaminen ja kauniit kuvat. Blogin otan haasteena ja omana aikana. Hakusessa avaimet onneen!