Muniminen onkin varmaan se niiden kovin ponnistus päivässä. Sen ilmoittamisesta onkin tullut tärkeä ja äänekäs rituaali. Eräs aamu klo 4.45 heräsimme molemmat (aikuiset) äänekkääseen kotkotukseen tai oikeastaan kutsuisin sitä kaakatukseksi. Muutaman minuutin se jatkoi mekastusta, jonka jälkeen rauhoittui. En juossut yöpaidassa katsomaan onko muna ilmestynyt pesään, mutta villi veikkaus asiasta minulla oli.
 |
| "olisi ilmoitusluontoista asiaa" |
 |
| 2/5 osaa päivän kananmunista |
Oikeastaan yksi kanoista,"keke", omaa erinomaiset laulun lahjat ja haluaa toisinaan ilmoittaa itsestään jo, kukon tavoin, hyvin varhain aamusta. Kukosta puheen ollen; saimme muuten mahdollisuuden ottaa kanojen kaveriksi kukon, mutta ihan loppumetreillä päätimme olla ottamatta, ja tuona eräänä aamuna ajattelin, että onneksi emme ottaneet 😊. Ehkä kanat kokisivat kukon turvana, mutta ehkä viisi kanaa yhdelle kukolle tai oikeastaan yksi kukko viidelle kanalle on liikaa... Kukko jäi siis tällä kertaa hankkimatta. Muutamaa lisäkanaa tosin harkitsimme jossakin vaiheessa ihan tosissaan, mutta senkin peruimme viime metreillä. Kun kuuntelin tarinoita siitä miten vanhat kanat saattavat nokkia uusia ihan loppuun asti. Sellaista murhetragediaa en lasten silmille (omille silmille) soisi - tieten tahtoen. Toistaiseksi mennään tällä kokoonpanolla kohti syksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti