Vihdoin tuli se päivä, tai oikeastaan ilta, jolloin saimme hakea kanat kotiin, 1.6.2016. Lopulta kanat löytyivät Kymenlaakson alueelta. 5 kpl Hy-Line Brown rotuisia, ruskeita, juhannuksena munintansa aloittavia kanasia saivat uuden kodin meiltä. Juuri ennen lasten kesäloman alkua, kuten oli luvattu.
Kanat matkasivat uuteen kotiin pahvilaatikossa, jossa ilmanvaihto oli varmistettu useilla rei'illä. Kotiutuminen alkoi uteliaasti ihmetellen ja matkan unesta heräillen. Touhuilua kanojen kanssa riitti. Melko pian huomasimme mitkä hankinnat olivat turhia ja toisaalta myös mitkä asiat olisi voinut tehdä ns. toisella tapaa. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Lapset huomasivat kanojen erot heti ja kuumeisesti alkoivat miettiä kanoille nimiä. Lopulta kanat ristittiin; kinuski, toffee, keke, tipu ja urosbeibe... juu, kyllä, tämmöisillä nimillä kanoja jatkossa kutsutaan.
Kanojen kasvattajalta saimme hyvät ohjeet kanojen käsittelyyn ja pikaisen kertauksen siihen, että mistä nyt olikaan kyse kesäkanojen pidossa. Myös tuleva talvi käytiin kasvattajan kanssa läpi, eli että olimmeko jo miettineet mitä teemme kanoille syksyn kääntyessä talveksi. Ihan miettimisen arvoista, itse asiassa jo siinä vaiheessa, kun kesäkanoja alkaa harkitsemaan.
Arki kanojen kanssa on alkanut tosi hyvin. Itse asiassa yllättävän luonnollisesti kanat sulautuivat meidän arkeen ja pihamiljööseen. Ihan kuin ne olisivat olleet meillä aina. Mielestäni se on hyvä merkki se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti