Tunnelmia tästä vuodenajasta. Elokuusta, syyskuusta, loppukesästä ja satokaudesta. Kotimaisen ruuan alkuperästä, pelloista, viljelystä, puhtaasta luonnosta. Ei tarvitse kuin astua ulos ovesta, niin voi aistia että eletään loppukesää. Satokausi on siinä vaiheessa, että satoa voi niittää. Tässä tunnelmia tästä ajasta.
 |
| Kaurapellolla ja kaurapellosta. |
Myös kanat huomioitiin tässä kohtaa. Talven pehkuja kerättiin puintijäämistä talteen. Samoin niputettiin kauraa lyhteiksi tai oikeastaan lyhteiden irvikuviksi, sillä me kasattiin vain nippuihin niitettyä kauraa ja vedettiin nippusiteillä kiinni. Ei niin kaunista, mutta kuten lapsillekkin sanoin, niin ei näitä myyntiin ollut tarkoituskaan laittaa..
 |
| Mini-kauralyhteen kimpussa |
Olen selkeästi syksyn lapsi, ei pelkästään siksi, että olen syntynyt syksyllä, vaan tykkään tästä vuodenajasta; Syyssateista, värikkäistä lehdistä, aamusumuista, pimenevistä illoista ja siitä loppukesän haikeudesta, kun uudet haasteet, toiveet ja tavoitteet ovat taas edessä päin. Kai sen yhdistää jotenkin koulumaailmaa, kun lomat loppuu ja arki alkaa. Loppuun vielä kuva-arvoitus, etsi kuvasta viisi kanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti