S niin kuin syyskuu

Tunnelmia tästä vuodenajasta. Elokuusta, syyskuusta, loppukesästä ja satokaudesta. Kotimaisen ruuan alkuperästä, pelloista, viljelystä, puhtaasta luonnosta. Ei tarvitse kuin astua ulos ovesta, niin voi aistia että eletään loppukesää. Satokausi on siinä vaiheessa, että satoa voi niittää. Tässä tunnelmia tästä ajasta.

Kaurapellolla ja kaurapellosta.

Myös kanat huomioitiin tässä kohtaa. Talven pehkuja kerättiin puintijäämistä talteen. Samoin niputettiin kauraa lyhteiksi tai oikeastaan lyhteiden irvikuviksi, sillä me kasattiin vain nippuihin niitettyä kauraa ja vedettiin nippusiteillä kiinni. Ei niin kaunista, mutta kuten lapsillekkin sanoin, niin ei näitä myyntiin ollut tarkoituskaan laittaa..

Mini-kauralyhteen kimpussa

Olen selkeästi syksyn lapsi, ei pelkästään siksi, että olen syntynyt syksyllä, vaan tykkään tästä vuodenajasta; Syyssateista, värikkäistä lehdistä, aamusumuista, pimenevistä illoista ja siitä loppukesän haikeudesta, kun uudet haasteet, toiveet ja tavoitteet ovat taas edessä päin. Kai sen yhdistää jotenkin koulumaailmaa, kun lomat loppuu ja arki alkaa. Loppuun vielä kuva-arvoitus, etsi kuvasta viisi kanaa.

Syksy saapuu

Syksy saapuu. Joinakin aamuina on ollut jo alle 10 astetta lämmintä ja ajatukset ovat tulevassa syksyssä ja talvessa kesäkanojen suhteen.

Ollaan mietitty että pidetäänkö me kanat talven yli vai yritetäänkö sittenkin etsiä leideille joku talvehtimispaikka toisaalta. Kaikki täytyy miettiä loppuun asti ja tosissaan. Miten me suoriuduttaisiin jatkuvasta ympärivuotisesta hoidosta ja huolenpitosta? Ja tärkeinpänä tietysti, että missä ne majoitettaisiin talven yli. Nykytarha oli suunniteltu vain kesäkanoille. Siinä leidit tarkenevat vielä tovin. Vaikkakin jostain luin, että kanat pärjäisivät -5 asteeseen asti. Olen katsellut valmiita talvikanaloita innoissani, mutta homma tyrehtyy joko pitkään toimitusaikaan tai yli budjetin olevaan hintaan. Ja toisaalta jaksan salaa mielessäni uskoa siihen, että osaisimme värkätä jonkinlaisen kodin heille itse, ns. pitkästä tavarasta. Niistä suunnitelmista ja kuvioista sitten myöhemmin lisää. Vaikkakin aika käy vähiin. Syksyn koleus kun hiipii kuin varkain.

Mistäs muuta. No kananmunia on pakkailtu ahkerasti vanhoihin munakennoihin. Vapaiden kotikanojen munia ovat saaneet maistaa niin tutut kuin vähän vieraammatkin. Viisi kananmunaa päivässä, 365 päivää vuodessa jne. eli kyllä niitä nyt riittää. Täytyy olla kekseliäs jotta saa hyödynnettyä niitä mahdollisimman monipuolisesti ja paljon, esim pannaria on meillä tarjolla aikaisempaan verrattuna huomattavasti useammin.

Myös kanat ovat saaneet tutustua syksyn antimiin kesäkurpitsojen, kurkkujen, marjojen ja viimeisimpänä omenoiden muodossa. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää.