Pohdintaa tarvikkeista

Leidit rikkaruohojen kimpussa

Lupasin palata aiheeseen kanojen tarvikkeiden tiimoilta. Olimme jo ennen kanojen saapumista hankkineet niille ruokinta ja juoma-astiat, kananrehut, heinää, turvetta yms. Täysin turhaksi havaitsin jo kanoja hakiessani juoma-astian. Kanafarmari esitteli siellä paikan päällä yhden vaihtoehdon veden tarjoamiseen, ja pidin sitä fiksunpana ratkaisuna juoma-automaattiin verrattuna - ainakin tässä vaiheessa... Eli yksinkertaisesti 10 litran ämpäri.

Ensiksi hankittu juoma-astia (valkoinen)

Uusi juoma-ratkaisu

Siitä kanat ylettyvät juomaan hyvin ja vesi pysyy puhtaana kun kuopsutukset eivät lennä sinne niin helposti. Kanafarmarilta saimme myös ruokinta-automaatin asennukseen hyvän vinkin, eli narulla kattoon roikkumaan sopivalle etäisyydelle maasta niin kanat ylettävät hyvin siitä ruokailemaan ja astia/ruoka pysyy puhtaampana.

Kanat ruokailemassa

Siinä vaiheessa kun kanojen muninta oli lähtenyt tosissaan käyntiin ja rehua alkoi kulua päivässä ihan kiitettävästi totesimme, että meidän hankkima ruoka-automaatti oli tilavuudeltaan ihan liian pieni ( 1,5 kg ). Päätimme hankkia isomman automaatin ( 3,5kg ) rehulle, jotta täydennystä ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Alla kuva vertailun vuoksi.

Muuten kaikki kanojen kanssa sujuu. Heinittynyt kanatarha on koluttu viimeistäkin vihreää kortta myöden ja kanoilla on aina kova hinku päästä muualle pihaan tepastelemaan ja kuopsuttelemaan. Rehun lisäksi kauran jyvät maistuvat, samoten "kortteet" (nuo pienet kuusen näköiset heinäkasvit). Myös rikkaruohot ja keitetyt perunankuoret kelpaavat. Kompostiin ei enää juurikaan mene kuin kahvinporot! Mitään pilaantunutta ei kanoille kuitenkaan tarjoilla, siitä olen ollut tarkka.

Mustikka-ajan kunniaksi; mustikkahetki

Äiti, täällä on munia!

Ajattelin, että lomalla on aikaa kirjoitella ja kirjata kokemuksia tähän blogiin, mutta aika on hurahtanut niin nopeasti ettei ihan reaaliajassa nyt mennä tämän osalta ☺

Juhannusviikon maanantaina kanat yllättivät meidät iloisesti, kun saimme ensimmäiset kananmunat. Kanat olivat sellaista poikuetta, että niiden muninta alkaisi todennäköisesti juhannuksena tai sen jälkeen, joten olimme vallan yllättyneitä kun vanhin poika teki löydön kanatarhan kulmasta, heinien lomasta, hyvissä ajoin ennen juhannusta. Kanojen jemmasta löytyi kuusi pientä, ruskeaa munaa. Löydöstä tuli ihan mahtava fiilis, koska sen myötä tuli tunne, että kanat olivat varmasti vähintäänkin tyytyväisiä elämään meidän (kokemattomien kananhoitajien) nurkissa ja hoidossa...

Kananmunien määrästä loogisesti 😉 päättelimme, että munat on munittu kahdessa erässä, ja että kolme kanaa varmaankin olisi aloittanut tässä vaiheessa muninnan. Siirsimme munien alla olevat heinät kanakoppiin, tavoitteena että kanat munisivat jatkossa sinne. Ja näin itseasiassa tapahtuikin. Leidit tajusivat heti mikä on homman nimi.

Ensimmäiset munat

Kananeidit palkittiin ensimmäisistä munista vesimelonilla.

Seuraavien päivien ajan munia löytyi kopista, yleensä aamupäivästä, vaihtelevasti kolme tai neljä. Juhannuksen jälkeen, kesä-heinäkuun vaihteessa löytyi lopulta ne kaikki viisi munaa, eli yksi kanoista aloitti muninnan muita selkeästi myöhemmin. Eipä sillä niin väliä, kanoilta saatavat kananmunat ovat mielestäni vain bonusta niiden pidossa. Jos olisimme ottaneet kanat pelkästään munien takia, niin melkoisen kalliiksi olisivat munat tulleet. Sillä summalla, jonka olemme käyttäneet kanatarhaan, tarvikkeisiin ja kanoihin, olisimme ostaneet virikekananmunia kaupasta varmaan kymmenen vuoden tarpeisiin. Eli ensisijassa kanat hankittiin lemmikeiksi ja munat ovat vain bonusta!

Tässä vaiheessa kesää muninta on säännöllistynyt ja kaikki viisi kanaa munivat päivittäin, eli 5 munaa per päivä. Se riittää hyvin meidän tarpeisiin ja itseasiassa olen saanut antaa niitä tutuillekkin jo maisteltaviksi.

Kanat ovat tulleet tosi kesyiksi ja niistä on tullut lapsille tosi tärkeitä - erityisesti nuorimmalle, joka muutenkin on tosi eläinrakas. Suunnitelmat talven varalle on jo käynnissä, mutta palataan niihin myöhemmin sitten. Nyt nautitaan vielä Suomen kesästä!

Kanat saapuvat

Vihdoin tuli se päivä, tai oikeastaan ilta, jolloin saimme hakea kanat kotiin, 1.6.2016. Lopulta kanat löytyivät Kymenlaakson alueelta. 5 kpl  Hy-Line Brown rotuisia, ruskeita, juhannuksena munintansa aloittavia kanasia saivat uuden kodin meiltä. Juuri ennen lasten kesäloman alkua, kuten oli luvattu.

Kanat matkasivat uuteen kotiin pahvilaatikossa, jossa ilmanvaihto oli varmistettu useilla rei'illä. Kotiutuminen alkoi uteliaasti ihmetellen ja matkan unesta heräillen. Touhuilua kanojen kanssa riitti. Melko pian huomasimme mitkä hankinnat olivat turhia ja toisaalta myös mitkä asiat olisi voinut tehdä ns. toisella tapaa. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Lapset huomasivat kanojen erot heti ja kuumeisesti alkoivat miettiä kanoille nimiä. Lopulta kanat ristittiin; kinuski, toffee, keke, tipu ja urosbeibe... juu, kyllä, tämmöisillä nimillä kanoja jatkossa kutsutaan.

Kanojen kasvattajalta saimme hyvät ohjeet kanojen käsittelyyn ja pikaisen kertauksen siihen, että mistä nyt olikaan kyse kesäkanojen pidossa. Myös tuleva talvi käytiin kasvattajan kanssa läpi, eli että olimmeko jo miettineet mitä teemme kanoille syksyn kääntyessä talveksi. Ihan miettimisen arvoista, itse asiassa jo siinä vaiheessa, kun kesäkanoja alkaa harkitsemaan.

Arki kanojen kanssa on alkanut tosi hyvin. Itse asiassa yllättävän luonnollisesti kanat sulautuivat meidän arkeen ja pihamiljööseen. Ihan kuin ne olisivat olleet meillä aina. Mielestäni se on hyvä merkki se.